Vilijonkka

Anteron Ystävät ry

- kissojen puolesta hyvällä MAUlla.

Jos teillä on hetki aikaa lukea, haluaisin kertoa teille Vilijonkka-kissan tarinan:

 

Keväällä 2016 kotipihassamme kyhjötti laihan oloinen kissa, joka katseli etäältä minua. Vein vähän matkan päähän kissasta kupillisen vettä ja muroja ja palasin itse terassille lukemaan. Näin syrjäsilmältä, että kissa lähti varovasti kohti kuppeja, ja söi suurella innolla kipan tyhjäksi ja joi kauan vettä. Lopulta kissa jatkoi matkaansa.

 

Kesäkuun lähestyessä kissa palasi taas pihallemme makkaraa kerjäämään grillin ollessa kuumana. Kissa näytti hyvin syönneeltä mutta pian huomasimme, että vatsa ei ole täynnä ainostaan ruuasta, vaan kissa odottaa pentuja. Kyselimme naapuriltamme kissasta, ja hän kertoi ruokkineensa tätä. Kesti hetken, ennen kuin kissa taas palasi luoksemme. Se ei ollut enää tiineenä. Kissa seurasi perässämme eikä meinannut millään lähteä pois. Ajattelimme, että se on menettänyt pentunsa. Siskoni päätti lähteä kävelemään kissan kanssa. Hetken mau'uttuaan kohti kivilohkarekasaa, koloista ryömi hatarasti kävellen neljä kissanpentua. Kysyimme naapuriltamme, että tietääkö hän niistä. Kyllä, ja hän sanoi huolehtivansa niistä. Hän oli ottamassa yhtä pentua itselleen ja hankkimassa muille kodin. Parin kuukauden kuluttua kissa löytyi terassimme tuolilta kerältä yhden pentunsa kanssa. Meillä oli jo ennestään kissoja ja koira, joten emme halunneet ottaa kulkureita sisälle, jotta muut eläimet eivät hämmentyisi. Kissa yritti useaan otteeseen lähteä yksin pois, mutta pennun seurattua sitä, se palasi luoksemme. Soitimme naapuriin, ja hänen mukaansa pentu oli juuri se, jonka hän oli ottamassa. Sovimme, että hän tulee hakemaan pennun, ketään ei kuulunut. Lopulta hellyimme kissan yrityksiin tuoda pentua luoksemme, ja otimme sen sisälle. Nimesimme emon Vilijonkaksi ja pennun Haisuliksi (kissojemme nimet ovat aina olleet Muumeista). Harkitsimme Vilijonkan viemistä löytöeläintaloon, mutta luovutettuaan pentunsa meille, se katosi taas. Välillä näimme Vilijonkan käyvän pihassa. Sillä aikaa Haisuli opetteli meillä uutta elämää kotikissana.

 

Kesällä 2017 Vilijonkka palasi elämäämme pysyvämmin. Se odotti jälleen pentuja. Olimme valmiita ottamaan sen kiinni ja viemään löytöeläinkotiin. Sitkeänä kissana se kuitenkin änkesi itsensä ovesta sisään, mutta myös halutessaan ulos. Heinäkuun 23. päivän aamuna aloimme kuunnella, että jostakin kuuluu outo ääni. Syy ei löytynyt lemmikeistämme, koska kaikki nukkuivat hiljaa ja Vilijonkka oli ulkona, jonne se oli illalla livahtanut. Äänen lähde löytyi lopulta pyykkikorista pöydän alta - uupunut emo makasi lakanoiden päällä ruokkimassa neljää vastasyntynyttä pentua. Hämmennys oli todellakin suuri, koska kukaan ei muistanut päästäneensä Vilijonkkaa sisälle, ja luulimme synnytykseen olevan vielä aikaa. Loppujen lopuksi pentuja syntyi vielä yksi.

 

Vilijonkka antoi selvän viestin: uusi koti on täällä. Päätimme pitää emosta ja pennuista huolta ja löytää niille uudet ja hyvät kodit. Vilijonkasta huomasi, että se on ollut kotikissa - käytös ei ollut villiintynyttä ja se oppi heti käymään hiekkalaatikolla. Ilmoituksista ja kyselyistä huolimatta kukaan ei sitä kaivannut, ja selvästi se ei itsekään kaivannut muualle. Omat lemmikkimme olivat innoissaan alkuhämmennyksestä toinnuttuaan: Leikatun Vilijaanan äidinvaistot heräsivät pentujen myötä, se auttoi paljon Vilijonkkaa nukkumalla pentujen kanssa ja pesemällä niitä, kun emo oli itse uupunut. Vilijaanan veli Titiuu innostui pienistä kissoista ja niiden kasvaessa alkoi leikittämään niitä. Vanhaherramme Tiuhti oli jo tottunut siihen, että kissoja tulee ja kissoja menee, mutta hän pysyy. Haisuli taas tuli ulos kolostaan. Kasvettuaan pihalla sen sosiaalistuminen on ollut hidasta, mutta jotenkin tuntui siltä, että se tunnisti sukulaisensa. Tässä uskossa on ainakin mukava elää. Rescue-koiramme nallekarhu-Karev taas vaikutti tyytyväiseltä, että annoimme myös muille mahdollisuuden hyvään elämään, ja antoi pienten pentujen temmeltää pitkissä vatsakarvoissaan.

 

Kaikille pennuille löytyi hyvä koti: viimeisenä syntynyt häsäävä Hosuli valloitti sydämeni ja muutti kanssani asumaan,, pentueen ainoa tyttö Viiru Viiksekäs elää prinsessan elämää siskoni perheen luona, mustapukuinen Mörkö pääsi veljeni yhtä mustan koiran kaveriksi (molemmat mätsäävät sisustukseen ruokakuppeja myöten), ensimmäisenä pesästä kivunnut seikkailija-Hemuli jatkaa seikkailujaan leskirouvan, tämän tyttären ja heidän aikaisemmin yksinäisen kissansa kanssa ja joukon suurikokoisin pomottaja jatkaa Kunkulle sopivaa elämää perheen ainoana lemmikkinä. Jäljelle jäi Vilijonkka, jolle meidän piti alun perin löytää uusi rakastava koti, mutta se oli jo siellä. Vähintään vuoden päivät taivasalla asustanut Vilijonkka kaipaa kovasti ulos, eikä ulkotarhamme riitä sen seikkailuille. Emme kuitenkaan halua ottaa riskiä, että se tulisi taas tiineeksi. Vilijonkasta on tullut todella rakas, eikä äitini haluaisi luopua siitä, mutta ilman sterilisaatiota tilanne on melko mahdoton. Haisuli on myös edelleen leikkaamatta, koska hieman ankeasta alustaan johtuen sen kehitys oli hidasta. Nyt sen kiimat ovat kuitenkin olleet harvassa, joukossa ei ole leikkaamattomia poikia eikä se pääse tai edes pyydä ulos.

 

Halusin kertoa koko Vilijonkan tarinan, koska se on osoittanut uskomatonta emon vaistoa jo ensimmäisistä pennuistaan lähtien: se selvästi halusi, että juuri me otamme Haisulin luoksemme ja pidämme siitä huolen, ja toisen pentueen kanssa se tiesi saavansa avun meiltä. Vilijonkka ansaitsisi mahdollisuuden päästä taas ulos juoksentelemaan, jos se vielä leikkauksen jälkeen sinne halajaa. Nyt se viettää päivänsä istumalla ikkunalaudalla, raapimalla ikkunaa ja maukumalla ulos, mutta emme pysty auttamaan sitä enempää kuin tarjoamalla kodin, ruokaa ja leikkikavereita.

 

Kissanminttuista joulunodotusta toivottaen

Marjaana (joulukuu 2017)

 

 

Kiitos vielä avustuksesta! Muutkin lemmikkimme ovat tavalla tai toisella pelastettu kurjalta kohtalolta ja oli hienoa antaa vielä Vilijonkallekin katto pään päälle, kun se itse päätti meille tulla.

Anteron Ystävät ry pidättää oikeuden sivujen teksteihin ja kuviin. Kysythän lupaa, jos haluat lainata.